Ja tässä vielä kappale, josta tulen ikuisesti muistamaan Etelä-Afrikan. Arvoisa yleisö, tämän seurassa hiljennyn ja lähden taivaltamaan matkaani kohti kotiSuomea. Epione kiittää ja kuittaa. <3

Huh! Alkaa olla viimeisiä postauksia, huomenna on lähtö. Tässä oon pakkaillu tän päivän ja käytiin sanomassa sairaalalle heipat, ei ollu kyllä kovin haikea olo :D :D

Lauantaina käytiin tekemässä SwingJump lähellä Durbania. Se oli siistiä! Vähän niin kuin benjihyppy, mut hypättiin kalliolta, vapaata pudotusta oli 75m!!! :D Pikkasen pelotti kun hyppäsin kohti pusikkoa, vieressä virtasi kaunis vesiputous. Ekan sekunnin ajan olin kauhuissani tiputuksesta, sitten jopa tuntui siistiltä! Yritin sukeltaa alaspäin, lopulta taisin tulla alas selälleni. Mulla on video niin voin näyttää sen sit!!! Sit sinne alas jäätiin hetkeksi roikkumaan, heilumaan eestaas ja katselemaan jylhiä maisemia. Sit turvamies hinasi pikkuhiljaa ylös. Mahtavaa!!!! Toi oli eka kerta kun teen jotain tollasta, benjihyppyäkään en oo tehny. Se tuskin enää tuntuu miltään tuon jälkeen :)

Mut joo, sen ihmeempiä ei sit enää olekaan kuulumisia. Oon ottanu tosi rennosti viikonlopun, hengaillu vain kotona ja käyny elokuvissa. Katoin Twilightin New Moonin, oli ihan todella paska!!! En oo vähään aikaan nähnykään niin huonoa leffaa  :D Mut kun kävelin Sun Coastille, joku puolen tunnin kävelymatka, huomasin kuinka paljon täällä onkaan nyt turisteja. Kaikki on ihan erilailla kuin sillon kun tultiin. Katutaidetta, ilosia hymyileviä ihmisiä, ihmiset ottaa valokuvia……turisteja!!!! Olisipa aiemmin ollut sellaista! Nyt jopa uskalsi vähän kävellä kadulla, vaikka kyllä siltikin lähti ihmisiä kävelemään rinnalle ja pyytämään puhelinnumeroa ym. Sellasta täällä vähän on :D

Vähän on haikea kuitenkin lähteä täältä, vaikka kyllä mä kaipaan jo omaa rauhaa omassa kodissa. Lämmintä suihkua, iltakävelyjä, turvallisia katuja… Voin parin päivän päästä kulkea laukku olalla ilman pelkoa ryöstämisestä, huippua!!!! Suomi on ihana maa <3

Hei tsemppiä kaikille vaihtoon lähtijöille, kannattaa kyllä lähteä!!! Mun osalta koulun kanssa yhteistyö ei ole sujunut kovin hyvin, mutta varmasti se ei kaikilla ole niin. Ja on täälläkin pärjätty vaikka välillä on ollut vaikeampaa. Koti-ikävä ei ole ollut edes ihan todella paha, mutta turvallisuuden tunnetta kaipaan. Antoisa kokemus!

Moi!!!

Huh, nyt onkin kulunut aikaa viime postauksesta! Katsokaas kun kävikin niin, että Cape Townin jälkeen lähdinkin reppureissulle Swazimaahan ja Mosambikiin!!! Sain idean Kap Kaupungissa, ja Kershi sit ilmoitti lähtevänsä mukaan. Sehän ei ole mikään salaisuus, etten oikein ikinä ole pitänyt Kershistä, ja aika rajua olisi sen kanssa lähteä kahdestaan johonkin, mutta eihän ketään voi kieltää. Ja päätin, että tuo matka on minun omani, itselleni ansaittu. Joten kerta Kershi halusi lähteä mukaan, niin ok. Ja turvallisempi mieli perheellä kun ei ole yksin matkustelemassa.

Palatakseni Kap Kappunkiin, se oli ihana!!!! Oikeasti, se on paikka jossa voisi melkein vaikka asua!!! Ei yhtään näin karski kuin Durban ja turvallisempi. Asusteltiin backpackerspaikoissa, meillä oli tosin matkalaukut (!!!), nähtiin Table Mountain, Robben Island, Hyväntoivonniemi…kaikkea ihanaa!  Pyöräiltiin Hyväntoivonniemen reissulla, ja patikoitiinkin vähän. Tavattiin mukavia ihmisiä ja tutustuttiin kaupunkiin. Oikein harmitti kun sieltä piti lähteä, haluan joskus uudestaankin sinne! Suosittelen kaupunkia ehdottomasti, tavalliset taxitkin on siellä ihan turvallisia. Käytiin myös ”bilettämässä” siellä, mentiin yhteen livemusa-paikkaan, jossa oli Shannon Hope esiintymässä. Tosi vahva ääni valkoseksi naiseksi, ostettiin kaikki sen cd:t :D Mut se oli oikeasti hyvä, livemusa on aina hyvää. Sit käytiin yhellä clubilla, se ei kyllä ollut kovinkaan iso. En tajua, miten reppureissaajat jaksaa bilettää niin paljon, me oltiin ihan puhki joka päivä! Toisaalta, meillä oli joka päivä jotain tehtävää, ja raskas harjoittelu takana, joten ei ihme että oli veto pois… Vietettiin yksi päivä myös rannalla, voi että miten kaunista!!! Sekin parempaa kuin Durbanissa! :D Paitsi vesi, Atlantin valtameri on jäätävää. Oikeasti. Mun jalat oli ihan jääkalikat siellä vedessä, ei pystynyt olemaan kauan. En voinut edes kahlata sinne kun se vesi oli niin kylmää, lopulta juoksin sinne täyttä päätä että uskalsin edes mennä. Kyllä Intian valtameri voittaa tässä suhteessä :)

No joo, sit maanantai-aamuna lähdettiin Kershin kanssa Buz Bussilla kohti Swazimaata! Hankittiin sunnuntaina pikaisesti Malaria-reseptit meidän sairaalasta. Onneksi saatiin, sillä muuten Mosambikin reissu olisi jäänyt välistä. Slappy ei halunnut lähteä, sillä oli Durbanissa jotain vähän parempaa ;). Matka kesti joku 11 tuntia, välillä pysähdeltiin jättämään porukkaa pois. Bussi oli siis sellanen turistibussi. Tavattiin englantilainen poika siinä, se oli kans menossa Swasimaahan ja mentiin sit samaan backpackerspaikkaan yöksi. Onneksi siellä oli tilaa, otettiin kahden hengen huone. Varauksia ei tietenkään oltu tehty etukäteen!

Käytiin Swazimaassa tutustumassa kynttilänvalamiseen, olkikorien tekemiseen ym. vähän turhantärkeää. Ei siellä oikeasti mitään erikoista tekemistä ollut, käytiin kyllä katsomassa hienoja vesiputouksia, jollaisia en ole ikinä ennen nähnyt! Se oli hienoa. Ja nähtiin myös apinoita. Oltiin kaksi yötä Swazimaassa ja sit otettiin minibussi kohti Mosambikia. Matka oli joku 8h, jännitti vähän minibussissa mut se oli seikkailua!

Mentiin Maputoon, Mosambikin pääkaupunkiin. Se oli tosi likainen, roskia ja kuraa joka puolella… Tavattiin norjalainen tyttö, kenen kanssa käveltiin tutustumassa kaupunkiin ym.  Oltiin kaksi yötä kai muistaakseni Maputossa. Biletettiin Africa Barissa, siellä oli live-esiintyjä ja loppuillasta sit tanssittiin tanssimusiikin tahtiin ja tavattiin ihmisiä! Oli kivaa! Samana iltana tehtiin ex tempore päätös lähteä Tofo-nimiseen paikkaan, missä on hienot rannat. Pari tyyppiä meidän backpackers-paikasta oli lähdössä sinne seuraavana aamuna 5.30, me ostettiin liput edellisenä iltana klo 22 :D Bailattiin tohon 5.30 asti, sit hypättiin bussiin :D Bussimatka kesti taas 8h, tie oli tosi paska mut onneks sain nukuttua vähän.

Tofo oli ihana! Otettiin aurinkoa ja hengailtiin uusien tuttujen kanssa, syötiin ja vähän juotiinkin. Sellanen unelmaloma melkeimpä <3 Kelit siellä oli mahtavat, Mosambik on tosi kuuma maa, hiki valui koko ajan ja se meni jo tukalaksikin… Mut hauskaa oli!

Sit palattiin Maputoon yhdeksi yöksi ja otettiin bussi kohti Durbania. Piti ensin mennä Johannesburgiin, matka kesti loppujen lopuksi joku melkein 10h… Sit odoteltiin joku 4h asemalla ja hypättiin yöbussiin kohti Durbania. Tultiin tänään kotiin kuuden jälkeen aamulla! On väsynyt olo, hieman kipeäkin, mut olen erittäin iloinen et tein ton reissun. Backpackersreissut on ihmisille, jotka ei turhia mieti vaan menee flown mukana...eli ei siis yhtään mulle, mut oikeastaan se oli kivaa!!! :D Asennoiduin huolettomalla asenteella ja sain pidettyä sen melko hyvin reissun ajan. Kyllä meinaisin ehkä lähteä vielä uudestaan, eurooppaan, ja sitten intiaan. Mihin vaan! Mutta ilman Kershiä :D Yksinkin varmasti olisi kiva matkustaa, tai sit jonkun kaverin kanssa. Monet matkustaa yksin. Mutta kyllä luksuslomatkin on kivoja, kun ei tarvitse miettiä kulkuyhteyksiä ym. Ja yöpaikat ei aina olleet kovin tasokkaita, kyllä on olo kuin festareilta palanneelta!!!! :D

Tässä nyt pikainen kertomus viime parista viikosta, en jaksa kerta tarkemmin. Päiväkirjaakin pitää kirjoittaa, mitä en tehnyt joka päivä reppureissun aikana, yli 200 sivua on kuitenkin reippaasti kirjoitettu. Pitää päivittää se loppuun vielä tänään.  Oon kirjoittanut joka päivä päiväkirjaa täällä, mitä en siis yleensä tee. Mut sit voi vanhana lukea ja muistella tätä reissua :)

Tossa kuva Hluhluwesta. Lisaa:

Noi kaikki on otettu autosta :D Sit kuvia Drakensbergilta pari:

Hyvaa viikonloppua kaikille!!!!

Jeah!!! Viimeinen työpäivä takana, ei voi uskoa!!! Kolme ja puoli viikkoa lomaa, 15.12 lähdetään kotiin! Ollaan raadettu 12h päiviä 4xvk, kyllä ollaan ansaittu loma! Paljon ei olla kliinisesti opittu, mutta suurta kokemusta rikkaampana lähdetään kotiin. Vapauttava tunne… :)

Tänään oli kaamea myrsky, meidän Nurses Homen tiiliseinä hajosi :D Onneksi oltiin töissä silloin, se kulkukäytävä, mistä seinä hajosi ,on nyt täynnä tiilen paloja ja lasin sirpaleita, onneksi ei oltu silloin siellä, muutoin olisi henki lähtenyt! Nimittäin nyt kun hissit ei taas ole toimineet, ollaan käytetty tuota käytävää päivittäin.. Kämppä oli kärsinyt pienen vesivahingon, mun ja Slapyn sänky ja tyynyt oli litimärät, kirjoja meni pilalle ym. Hienoa meininkiä! :D Mutta ollaan kunnossa, ei huolta :) Ei ainakaan tarvitse enää edes toivoa, että olisi rahaa korjata lämmin vesi takaisin, kun pitää ensin rakentaa taloa uudestaan :D

Viikonloppuna mennään surffaamaan jos kelit sallii. Tuskin sallii, täällä on tosi kylmä. Mutta maanantaina nenät kohti Kap Kaupunkia! Viedään koneet turvaan sairaalan johtajalle, niin ei pääse ehkä kauheasti päivittämään blogia. Nautitaan vain matkasta, katsellaan nähtävyyksiä ja ehkä shoppaillaan vähän :)

Avasin ”kalliin viinipullon” (39Randia) viimeisen päivän kunniaksi. Tehtiin myös vähän kirjallista koulutehtävää, pari kouluhommaa pitää vielä tänä vuonna viimeistellä mutta muutoin palataan kouluhommiin vasta ensi vuoden puolella. Ihanaa! Ensi vuonna meillä on mielenterveys- ja päihdehoitoyötä, en malta odottaa <3 Teen harjoittelua myös leikkaussalissa (ehkä…), joten ensi keväästä on tulossa ehkä paras lukukausi ikinä. Onhan tääkin luukausi ollut hieno täällä jumalan selän takana, mutta ammatillisesti ensi kevät on minulle kaikkein tärkein. Jos saan harjoittelut vielä sovittua (joka on muuten ollut melko hankalaa), niin olen jo vähän iloisempi.

Pitää hakea Kap Kaupungin jälkeen vielä arvostelut kriisikeskukselta, saa nähä mitä tekstiä tulee… Tänään vähän ”väittelin” hoitajan kanssa tartuntataudeista (TB), en tiedä ottiko se nokkiinsa…  Joskus vähän avaan suutani liikaa… No, mutta arvostelu kuin arvostelu, kyllä mä töitä saan varmasti kun valmistun. Toivotaan :D

Paljon on kaikenlaista täällä mielessä, kaikkea täältä, kaikkea kotoSuomesta. Ikävöin ystäviä ja perhettä, oli tosi kiva kun äiskä soitti tänään <3 Kiva kun ihmiset laittaa välillä sieltä pohjolasta viestiä :) Kiva palata Suomeen, mutta haluan ottaa lomastakin täällä paljon irti. Ja se rusketus…noh, toivotaan parasta…

Ja Peralle paljon tsemppiä sen kisoihin <3 Kattelen välillä kaikkia kuvia koneelta, mutta en liikaa, kun tulee ikävä. Kortti jonka sain kaverilta Suomesta, on mun seinällä ja kattelen sitä päivittäin <3. Matkaenkeli, jonka sain äidiltä, säilyi onneksi myös tulvalta, vaikka aika lähellä oli että sekin olisi tuhoutunut. Kap Kaupunkiin lähtiessä pitää pakata kaikki kamat kaappiin mitä ei ota mukaan. Jos ikkunat kämpästä särkyy tai vesi tulvii sisään, on ne tavarat edes vähän suojassa. Paljon terveisiä sinne, odotan kaikkien näkemistä kovasti!!! Slapylta myös paljon terveisiä kaikille sen faneille! :D (Sillä menee MELKOISEN hyvin :))

Huh, reissu ohi! Oli melko hienoa! Oltiin kivassa hotellissa vuorilla, käytiin Sani Passilla, joka on reissu vuorille Lesothon puolelle. Oltiin 2873 metrin korkeudessa! Maisemat oli vaikuttavia, harmi ettei noita kaikkia korkeuseroja pysty välittämään kuvien avulla… Tie oli ajoittain erittäin töyssyistä, matka taittui melko verkkaisesti kivikkoisella ja mutkikkaalla tiellä.

Lesothon puolella käytiin vierailemassa pienessä kylässä, siellä oli ehkä korkeintaan 15 mökkiä. Ne tyypit elää siellä ilman sähkö ym. mukavuuksia, talot on rakennettu lehmän paskasta ja kivistä, katto on tehty risuista/oljista. Hyvin alkukantaista. Ne lämmittää mökkiä tekemällä nuotion mökin sisälle, lattia on siis ihan vaan maata. Talviaikaan vuorilla on usein lunta ja siellä voi olla jopa -10 astetta kylmää, voi vain kuvitella kuinka kylmä on nukkua tollasessa hökkelissä. Ikkunoitakaan ei ollut, ovi oli kaksiosainen, keskeltä siis leveyssuunnassa halkaistu, joten ovi toimii päivällä ikkunana. Niillä on onneksi huopia ja lampaan taljoja, minkä alla ne öisin nukkuu.

Joo eli Lesotho on tosi köyhä maa, siellä oli jotain 2.2 miljoonaa ihmistä. Lesothon kulttuurissa, esim. tuolla kylässä, on poikien tapana lähteä 3 kuukaudeksi vuorille n. 14-15-vuotiaina. Siellä ne pojat ympärileikataan, ja tehdään jotain rituaaleja, tuon matkan jälkeen he palaavat kylään miehinä. Hurjaa!!! :D Oli tosi siistiä käydä tollasessa kylässä, palata vähän niin kuin ihan täysin juurille. Hieno kokemus.

Sit palattiin hotellille, syötiin ja istuttiin iltaa hotellin pienessä pubissa. Siellä oli muutama nuori myöskin, juteltiin niiden kanssa, istuttiin henkilökunnankin kanssa ym. Oli ihan kivaa :)

Sunnuntaina lähdettiin vaeltamaan Bushman paintingia katsomaan. Tuolla on sellanen paikka, missä jotkut alkuasukkaat tms. on joskus hengaillu ja piirtänyt maalauksia vuoren seinämään. Matka oli yhteensä 9km, oli tosi siistiä vaeltaa vuorilla! Oli kyllä vähän heikko happikin edellisen illan jäljiltä, mutta kyllä se käveleminen sai muutenkin puuskuttamaan hetkittäin. Matka taittui mukavasti Armin Van Buurenin Image-levyä kuunnellessa mp3:selta :) Tuo levy on ollut täällä mulle erityisen rakas, kuuntelen sitä tosi tosi paljon. Hienoa musiikkia…!

Itse maalaukset eivät olleen kovin kummoisia, niitä oli vähemmän kuin oltiin kuviteltu, mutta itse vaellus oli mahtavaa. Haluan ehdottomasti lähteä ensi kesällä Lappiin vaeltamaan, jos joku haluaa lähteä mukaan niin voi ilmoittautua!!! Menen vaikka yksinkin, rakastuin niin tuohon vaeltamiseen, mutta seurassa olisi tietysti mukavampi :)

Tuon jälkeen lähdettiin takaisin kotihuudeille, kyllä vähän taas syletti lähteä. En tykkää yhtään tästä meidän asuinalueesta. Onneksi enää 4 päivää harjoittelua jäljellä, voi pojat!!! Kolme päivää kriisikeskuksessa, yksi ehkä jollain syöpäosastolla. Ensi viikko menee varmasti aika nopeasti. Sit kolme viikkoa lomaa, ihanaa!!! Kap Kaupunki, aurinkoa, hengailua…ja sitten kotiin <3 Odotan meidän lomaa kovasti, vaikka toisaalta halaisin jo vähän kotiin. Mutta lomailu on kivaa, nyt on vaan pakko ruskettua! Tää viikonloppu ei ollut taaskaan lämmin, patikoitiinkin tihkusateessa kengät litimärkinä ja kuraisina. Mutta pitää toivoa nyt kovasti lämmintä loma-ajalle <3

Tää viikko ollaan taas oltu kriisikeskuksella, on aika hiljaista siellä ollut. Ollaan nähty pari raiskattua lasta, toinen oli raiskattu viime vuonna ja nyt uudestaan saman miehen toimesta. Täällä on mustien kulttuuri sellainen, että jos sinua vanhempi musta pyytää esimerkiksi että käyt kaupassa hänen puolestaan, sinun on käytävä. Vanhempaa ihmistä on kunnioitettava. Jotain samantapaista kävi tälle tytölle, hän tunnisti miehen, mutta on toteltava kun vanhempi ihminen käskee. Kamalaa. Lapsia tosiaan myös uhkaillaan, että jos kerrot raiskauksesta niin tapan sinut tai perheesi. Uskon, että monet monet tapaukset jäävät ilmoittamatta tämän takia.  Ja osa raiskatuista lapsista on niin pieniä, etteivät he edes tiedä mitä on tapahtunut, onko tilanne ollut sopiva vai onko se joku rikos tehdä noin. Kyllä vetää aika hiljaiseksi.

Tämän maan byrokratia on myös ihan älytöntä. Yksi valkoinen nainen tuli meidän kriisikeskukseen. Yleensä asiakkaat ovat siis aina mustia tai intialaisia. Täällä ei käydä valtion sairaaloissa kuin vain jos ei ole rahaa mennä yksityiseen. No kuitenkin, nainen oli yrittänyt tehdä rikosilmoitusta poliisiasemalle, siellä poliisit eivät halunneet auttaa. Nainen oli käynyt jossain poliklinikalla, ei voitu auttaa. Nainen kävi yksityisellä lääkärillä, siellä ei osattu tehdä oikeanlaista tutkimusta ja todistusaineiston keräämistä. Nainen kävi kaksi kertaa kriisikeskuksella, ei voitu auttaa kun ei ollut tehty rikosilmoitusta. Nyt 6 päivää myöhemmin nainen lopulta sai tehtyä rikosilmoituksen ja pääsi tutkimuksiin. Todistusaineistoa ei voitu enää kerätä, koska raiskauksesta oli kulunut yli 72 tuntia. Nainen oli kaksi vai kolme päivää ollut peseytymättä, mutta sitten oli ollut pakko mennä suihkuun kun oli niin tukala olo. Eli apu tuli aikalailla liian myöhässä. Nainen oli käännytetty monia kertoja vain kotiin. Kamalaa!!! Eilen näimme, kuinka hänet käännytettiin kotiin, nainen oli hyvin järkyttynyt ym. Miksi häntä ei voitu ottaa jollekin osastolle yön yli, tai kriisikeskukseen, siellä on kuitenkin pari sänkyä sitä varten?? Tänään hän sitten tuli uudestaan tosiaan rikosilmoituksen kanssa ja otettiin HIV-testi ja tehtiin haastattelu. Kaikki meni pieleen haastattelussa, en edes jaksa selittää. Mutta lyhyesti sanottuna, jos sinut raiskataan täällä, saat taistella, jotta pääset tutkimuksiin. Joskus voi päästä helpommalla, riippuu tuurista, ja uskon, että myös väristä. Valkoisten alueella valkoiset saa parempaa palvelua ja apua, mustien alueella musta saa parempaa apua.  Kyllä näkyi haastattelussakin ihan erilainen ote, kun musta hoitaja haastatteli valkoista raiskauksen uhria. Viime kerralla, kun hoitaja haastatteli mustaa raiskauksen uhria, meni haastattelu enemmän sääntöjen mukaan…

Äh, en jaksa jauhaa tästä enää, mutta täällä ei potilasta kuunnella, puhutaan päälle, kirjoitetaan ympäripyöreitä lausuntoja, ei haluta ottaa vastuuta… On toki poikkeuksiakin, tosin ei paljon. Tämä maa on ihana, kun saa kiertää turistipaikoissa ja nauttia auringosta, olla turvallisilla alueilla. Mutta kotimaaksi tämä olisi aika turvaton paikka…

Olen myös huomannut, kuinka varautuneeksi olen täällä tullut. Ennen ajoin vahvana mitä tahansa asiaa, minkä koin tärkeäksi. Uskalsin sanoa vahvasti mielipiteeni, uskalsin olla eri mieltä. Nyt musta tuntuu, että mut jyrätään niin usein, että on vain parempi olla hiljaa. Koen etten tule kuulluksi, sanoillani ei ole merkitystä. Olen hiljaisempi kuin ennen, vetäytynyt jotenkin omaan maailmaan, omiin ajatuksiin…

 Kaikki aina sanoo, että vaihdossa sitä itsenäistyy ja tulee itsevarmuutta, koen että asia on kääntynyt jotenkin ihan päinvastoin. Täällä ei ensinnäkään voi olla itsenäinen, on pakko tukeutua toisiin kun tämä on niin vaarallinen paikka olla. Ja olen entistä epävarmempi kaiken suhteen, vaikea selittää…  Tuntuu ettei ketään kiinnosta. Eikä tämä MISSÄÄN NIMESSÄ tarkoita kavereita tai perhettä, tiedän että kiinnostaa. Mutta kun välimatka on niin pitkä, pitäisi täälläkin olla joku jota kiinnostaa, joku jolta saisi tukea ja tsemppausta.. Pitää työstää vielä ajatuksia, mutta ei tämä matka ole pelkkää iloa ja hienoja kokemuksia tuottanut. Paljon on sellaista kurjuutta, mitä ei voi jakaa kellekään, ei edes Slapylle ja Kerhsille. Meillä kaikilla on niin kiire pärjätä omien asioiden kanssa, ettei jaksa keskittyä toisten juttuihin niin paljon. Niin sen olen itse järkeillyt. Koska Slapynkin kanssa ollaan oltu tosi hyviä kavereita ennen tätä matkaa, ollaan jaettu paljon ajatuksia ja vapaa-aikaa, mutta nyt jotenkin tunnen etääntyneeni sekä hänestä että muustakin ympäristöstä. Olen niin hiljainen täällä etten enää oikein tunnista itseäni näissä tilanteissa. Eikä näitä asioita voi selittää Suomeen kavereille tai perheelle, ne, keille olen jotain sanonut, eivät ole osanneet sanoa yhtikäs mitään. Tuntuu sitten aika turhalta selittää enää mitään, kun ei toinen kuitenkaan voi ymmärtää., kun ei kuitenkaan saa tukea.  Luulen, että siihen ymmärrykseen tarvitaan oma henkilökohtainen kokemus vastaavanlaisesta..

Mutta iloisempaan mainintaan, tänään oli puolikas päivä ja käytiin Kerhsin kanssa vähän ostoksilla :D Meitä lähellä on sellanen katu, missä on paljon kojuja joissa myydään erilaista krääsää. Siellä myydään myös paljon puu- ja kivituotteita. Ostettiin vähän rojuja, ehkä muutama tuliainenkin löytyi ;) Ongelma on vain se, että kotiin voi viedä 20kg tavaraa lentokoneessa, tulomatkalla mulla oli jo 20,6kg…. Mutta jätän tänne jotain, esim. työvaatteet, niin täytyy vain toivoa ettei paino ylity kamalasti kotiin tullessa… Typerät rajoitukset, vielä ei ole läheskään ostettu tarpeeksi.  Eli ei saa sit valittaa mun tuomista tuliaisista!!!! Itselleni pitäisi ostaa vielä ainakin laukku, ainakin yhet kengät olisi kivat, bikinit, paitoja, farkut, hmmm….vaikka mitä :D No ehkä Kap Kaupungista löytyy jotain!  Vaikkakin ensin Drakensbergille, seuraava postaus siis joko sunnuntaina jos tullaan ajoissa tai sit ensi viikolla. Hyvää loppuviikkoa kaikille!! :)

Safari takana! Päästiin lähtemään ja voi että, reissu oli ihan mieletön!!!! Eka käytiin St. Luciassa jokiristeilyllä, jossa nähtiin krokotiilejä ja virtahepoja. Hipot on tosi isoja! Oli siellä jotain lintujakin.. :D Päivä oli tosi lämmin, välillä oli 35 astettakin :D Harmi, että istuttiin autossa suurin osa päivästä, kun ajettiin St. Luciaan ja sieltä Hluhluwiin. Meidän oppaiksi lähti siis yksi nainen sairaalasta, sekä sen mies, joka järjesti tän matkan.

Hluhluwi on 96 000 neliömetriä iso safaripuisto. En voi kuvailla kuinka kaunista siellä oli!!! Paljon vehreitä kukkuloita, pikkuteitä pusikkojen ja ”metsän” keskellä. Ihan tajuttoman kaunista! Voin yrittää ehkä joskus laittaa kuvia, nyt en ole saanut laitettua pitkään aikaan kun kuvien lataus kestää ikuisuuden. Nähtiin menomatkalla jo puhveleita, sarvikuonoja, villisikoja, kirahveja ja mitä muuta… Me yövyttiin keskellä safaria, pikku talossa. Meidän pihassa käveli seeproja, villisika ja olikohan antilooppeja :D Oltiin siis ihan oikeasti keskellä villiä luontoa :D Ja meillä oli lämmin suihku!!! En ole enää edes haaveillut lämpimästä vedestä, oli NIIIIN ihana käydä lämpimässä suihkussa. Täydellistä luksusta!!!!

Illalla mentiin yöajelulle, mikä ei siis ollutkaan keskellä yötä. Nähtiin auringon lasku, mutta se meni ihan vilauksessa, täällä aurinko laskee ihan yhtä-äkkiä. Nähtiin yöajelulla mm. leijonia, gepardi, norsuja, vauvanorsu, pupuja, seeproja ja antilooppeja. Leijonia ja gepardeja ei kuulemma näe melkein ikinä, meillä oli TODELLA hyvä tuuri! Ja arvatkaa, meidän kylässä missä yövyttiin, oli suomalaisia tyttöjä matkalla!!! Ne oli tullut tapaamaan vanhaa ystäväänsä Etelä-Afrikkaan ja yhtä-äkkiä oltiin niiden kanssa samalla yöajelulla! Vähän oli sormi suussa, en oikein tiennyt mitä kieltä pitää puhua kun yllättäen täällä näki suomalaisia :D Hauska yllätys :)

Joo en muista mitä kaikkia eläimiä nähtiin, mutta paljon nähtiin :) Norsut oli isoja, sarvikuonoja ja hippoja oli kans kiva nähdä :D Ja ne maisemat, uskomatonta…. Ihan mahtava reissu oli!!! Tänään vielä kans vähän kierreltiin safarilla ja otettiin vähän kuvia sieltä täältä. Lämmintä oli ajoittain 37 astetta <3 Ei vain tosiaan päässyt kovasti ruskettumaan, kun oltiin autossa, mutta no, vielä kerkeää, kun reissua on jäljellä 5 viikkoa.

Täällä on muuten tietulleja, mitä Suomessa ei ole. Kai ne on kuitenkin yleisiä muualla maailmalla paitsi meillä. Huomautuksena vaan….

Ja ensi viikolla mennään Drakensbergille!!! Saatiin yhen tutun kautta tosi hyvä alennus, se lähtee meidän mukaan. Ollaan koko viikonloppu noilla vuorilla, hotellissa, eli lämmintä vettä tiedossa <3 En jaksa odottaa!!!  On ollut niin hieno nähdä kaunista Etelä-Afrikkaa, luontoa, eläimiä…. Oikein harmitti kovasti kun kaarrettiin meidän vaaralliselle kotialueelle, miksi meidän pitää asua täällä pahamaineisella alueella??? Reissussa oli niin siistiä, kun pystyi kävelemään kamera kädessä ja ottaa rauhassa kuvia. Täällä kotialueella ei voi ottaa mitään kuvia, kun täällä ryöstetään heti, harmittaa. Mutta ensi viikonloppuna taas reissuun <3

Tällä viikolla oltiin observoimassa dialyysiosastolla, meille selitettiin vähän asioita, mikä oli hyvä. Kaikkea ei kuitenkaan ihan ymmärtänyt, kielimuuri…. Sit ollaan oltu vastasyntyneiden teholla, siellä oli yksi vauveli mikä oli 1003g!!!! Voi miten pieni!!! :) Söpöjä, tehtiin observointeja niille, vaihdeltiin vähän vaippoja ja paijailtiin. Yhden vauvan äiti oli hylännyt sen, oltaisiin haluttu ottaa se vauveli mukaan…:D Sit käytiin taas synnärillä, nähtiin yksi ensisynnytys, mikä oli aika helppo. Ei revenny kuin vähän sisältä! Ennen synnytystä me kaikki saatiin tunnustella vauvan päätä, juurikin sieltä naisen alapäästä… Tai tyttö se oli, mun ikäinen, 21-vuotias. Kaksi sormea vain sisään ja tunnustelemaan! :D Oli vähän outoa, mutta tulipahan tehtyä! Tunnustelin myös yhden äidin mahaa, tunsin vauvan pään sormieni välissä. Siistiä :D

Tänään käytiin tekemässä puolikas päivä leikkaussalissa, koska sovittiin näkevämme kahdelta yliopiston yhteyshenkilömme. Näin, kun katkenneisiin käsiin ja jalkoihin pistettiin ruuvit, ja kun yhden pahoinpidellyn naisen kättä operoitiin. Oli kiva käydä taas leikkaussalissa!

Ainiin, ollaan muutettu :D Sunnuntaina ja alkuviikosta meidän 16. kerrokseen muutti älyttömästi porukkaa, ja sunnuntaina meidän ”tea lounge” käytävällä sotkettiin TÄYSIN. Tuolit, pöytätaso, pöytäliina, tuolin pehmusteet, kaikki oli käännetty ympäri. En tajua miksi joku halusi niin tehdä… Joku myös luuttusi lattiansa meidän käsipyyhkeellä ym. Alettiin tuntea olomme hieman pelokkaaksi ja uhatuksi, kerrottiin siitä asuntolaan ja lopulta meille tarjottiin kerroksemme kaksiota. Hankala selittää tätä, mutta osa uusista asukkaista on vähän pelottavia… Nyt asutaan kaikki kolme sit samassa asunnossa :D Minä ja Slappy nukutaan makuuhuoneessa, just mahtu kaks sänkyä. Kershi nukkuu olohuoneessa, siellä on myös pari tuolia ja keittiösyvennys. Nyt jääkaappikin mahtuu asuntoon ja meillä on ikioma vessa! Käytetään kuitenkin yhteisiä suihkuja. Kerros on täynnä mustia opiskelijoita, mutta meillä on kuitenkin oma rauha omassa kaksiossa, jee!

Ja lauantaina safarille, wuhuu!!! Nyt on ollut koko viikko pilvistä, mutta joku sanoi että viikonloppuna olisi lämpimämpää. Tänään meille tulee meidän uusi kaveri, joka saatiin dialyysiosastolta. Se antoi meille telkkarinkin lainaan, ei olla vaan kokeiltu vielä toimiiko se :) Ostettiin vähän viiniä, kakkua ja muita herkkuja. Aamulla lähdetään 6.30 Hluhluwiin, sinne safarille siis. Täällä on siis ihmiset joko töykeitä ja röyhkeitä, tai tosi ystävällisiä ja sydämellisiä. Suomessa näkee vaan perusmukavia ihmisiä, täällä on paljon ääripäitä. Mutta ihanat ihmiset on ihania!

Hi!

Täällä loppuviikko on mennyt hyvin, oltiin torstaina ja perjantaina kriisikeskuksessa! Sinne tuli raiskattu miesvanki vankilasta, sillä oli oranssi asu ja kahleet jalassa, ihan kuin elokuvissa! Oltiin seuraamassa kun hän kertoi raiskauksesta, otettiin HIV-testi ja otettiin todistusaineistoa mm. hiuksista, kynsistä ja hanurista. Tai me siis vain seurattiin vierestä. Tyyppi kertoi vankilajuttuja, ihan kuin elokuvissa! Raiskataan esim. puheajan vuoksi, salakuljetetaan puukkoja, on jengejä ja jengijohtajia. Huh! Ei ole kuulemma yleistä, että vankilaraiskaukset kantautuvat kriisikeskukseen asti, ne yleensä selvitetään ”vankilan omaan tapaan”.

Kriisikeskukseen tulee siis raiskauksen uhreja, raiskauksesta epäiltyjä (nähtiin kaksi), rattijuoppoja verikoetta varten, lapsia, jotka ollaan siirtämässä uuteen kotiin (nähtiin niitäkin). Yksi alakoululainen tuli raiskauksen takia myös, se oli kurjaa. Täällä raiskataan siis sekä lapsia että aikuisia, raiskaukset ovat yleisiä.

Kriisikeskus on mielenkiintoinen paikka, mutta asiakkaita on vain silloin tällöin, eli välillä on aika hiljaistakin. Viikonloppuyöt ovat vilkkaimpia, harmi ettei ehkä keritä tekemään yövuoroja… Tuolla on TOSI mukava Sister, mennään kriisikeskukseen takaisin ehkä viikon päästä. Ensi viikolla mennään kattomaan hemodialyyseja ja keskososastolle. Tulossa siis taas uusia asioita, mutta ei ehkä niin mielenkiintoista kuin kriisikeskuksessa.

Tänään on eka päivä marraskuuta! En voi uskoa! Kohta jo kotiin, eiiii!!!! Paljon on vielä näkemättä! Varattiin muuten Cape Townin matka, 23.11-28.11muistaakseni. Kivaa!!!  Se on kuulemma kaunis kaupunki, hieman turvallisempi kuin Durban ja paljon nähtävää, en malta odottaa! Enemmän turistipaikkoja, silloin tuntuu varmasti oikealta lomalta, kun nyt taasen ollaan eletty aika arkea täällä. Ehkä nukutaan reppureissaajien majataloissa, tai sit vuokrataan asunto, saa nähä, sillä ei ole kiire, asiat järjestyy.

Lauantaina päästiin pitkästä aikaa ottamaan aurinkoa! Paloin silmien ympäriltä, näytän vähän turpaansaaneelta kun oikea silmän ympärys on ihan punainen, mutta sitä sattuu :D Tänään oltiin yhden sairaalasta saadun kaverin kanssa kirkossa! Kirkko oli tehty luokkahuoneeseen, siellä oli siniset muovituolit ja edessä pöytä, jossa oli ehtoollismaljat. Kirkossa laulettiin paljon, oli rumpali ja sähkökitaristi. Ihan eri meininkiä kuin Suomessa, ei mikään ihme miksi ihmiset ei käy Suomessa kirkossa! Täällä nostettiin käsiä ilmaan laulettaessa kuin elokuvissa, huudettiin hallelujaa ja jumalalle kiitosta laulujen aikana! :D Ihan kuin elokuvissa, käsiäkin lyötiin yhden laulun aikana yhteen! Oltiin intialaisten alueella, kirkkovieraat oli siis intialaisia. Meidät huomioitiin uusina ihmisinä, mentiin esittäytymään pöydän eteen ja kaikki oli mielissään. Välillä joku kääntyi edessä istuvalta penkiltä mua kohti ja kätteli sanoen tunteikkaasti ”I`m blessed” :D ”Pappi” saarnasi tunteelta ja otti kontaktia yleisöön, ihan erilaista kuin Suomessa! Kaikki oli niin voimakasta, iloista ja herraa ylistettiin. Minähän en mikään uskovainen oikeastaan ole, mutta oli kiva nähdä tällaista! Lopuksi halailtiin ihmisiä pihalla ja monet halusi kätellä meitä. Herran siunausta kaikille! :D

Sit mentiin tän kaverin, Trishin (nimi muutettu) kotiin, ja syötiin kanaa, intialaista herkkua Brionia (en tiedä miten kirjoitetaan) ja Samusha-kolmiokääryleitä, joissa oli lihaa sisällä (en tiedä miten kirjoitetaan). Brioni oli kuin kanarisottoa, Samushoja saatiin tehdä itsekin, se oli kivaa! Paikalla oli sukulaisia ja niiden lapsia, vähän kuin Prai-juhlissa, mutta täällä ei grillattu, joten tämä oli periaatteessa tavallinen päivälliskutsu. Syötiin jopa käsin!!!! :D Imeskeltiin kanan pikkuruisia luita ja syötiin riisiä käsin, kokeilkaapa itse :D Oli kiva kokemus :D Täällä tosiaan melkein kaikki mustat ja intialaiset syövät käsin, etenkin kai intialaiset. Sit opeteltiin vähän intialaista tanssia, tiiättekö kun pyöritellään käsiä ilmassa ja heilutetaan lanteita :D Henna-tatuoinnit vain puuttuivat!

Oli kiva päivä, Trish ja sen veli heitti meidät takaisin kotiin. Trishin veli halusi ottaa mun tukasta kuvia, jotta se voi näyttää kuvat sit sen kavereille :D Mulla tosiaan on hiukset toiselta puolelta pitkät, toiselta puolelta lyhyet, ja se on herättänyt hämmennystä useammankin kerran :D Mutta tuo veli oli täysin tyrmistynyt, ja kysyi olenko oikeasti käynyt tekemässä sen parturissa :D

Mua luultiin myös JÄLLEEN  kiinalaiseksi, olen kuullut sitä täällä usein!  Siitä on tullut täällä jo vitsi! :D En tajua, ehkä siksi että sairaalassa mulla on tukka ponnarilla ja etuhiukset vapaina. Okei, mulla on isot posket ja pienet silmät, tumma tukka, olen pienikokoinen, mutta että kiinalainen??? No, hyvällä mielikuvituksella ehkä… :D